Haasteita Elintarvehallituksella keväällä 1918. Elintarvehallitus oli suomalainen keskusvirasto, joka toimi vuosina 1917–1918. Se vastasi elintarvikkeiden saatavuudesta. Pääjohtajana toimi W.A. Lavonius.
Keskusosuusliike Hankkijan arkistossa on avoin kirje vuodelta 1917 ja nippu lehtileikkeitä keväältä 1918. Leikkeistä selviää, millaista sääntelyä tarvittiin, jotta tuolloin saatiin rajalliset elintarvikevarastot riittämään kaikille ja ”yhteiskunta säästyy syöksymästä uudestaan kumoukseen, jonka aiheuttaisi vähävaraisten kansankerrosten joutuminen täydelliseen nälänhätään”.
Syömäviljasta säädettiin niin, että henkisen työn tekijöille piti elatukseen riittää 3 kiloa syömäviljaa, ruumiillisen työn tekijöille 5 kiloa ja erittäin raskasta työtä tekevillä 6 kiloa syömäviljaa henkeä ja kuukautta kohti.
Elintarvikkeiden kuljetuksestakin säädettiin erikseen eri elintarvikeryhmien kohdalla. Kuljetusrajoitusten alaisista elintarpeista sai matkustaja ilman lupakirjaa kuljettaa mukanaan 3 litraa maitoa, kermaa ja piimää, 1 kg voita, 3 kg lihaa tai lihatuotteita ja 1 kg juustoa. Valtiolla oli perunainkuljetusmonopooli.
Viimeisenä lehtileikkeistä on Vaasassa toimineen Senaatin huhtikuussa 1918 asettamat lihan rajahinnat. Tilastokeskuksen rahanarvon muunnin.
Sitä, saatiinko selville minne valtion ”Kadonneet kalavarastot” joutuivat, ei lehtileikkeistä selviä.
Lähde:
Keskusosuusliike Hankkijan arkisto, #935