Jatkosodan aikana Tampella oli korjannut ja modifioinut sotasaalisaseita sekä valmistanut ulkomailla suunniteltuja aseita lisenssillä, mutta heti sodan päättymisen jälkeen aseosaston toiminta ajettiin alas. Puolustusvoimat halusi kuitenkin aloittaa kotimaisen yleistykkimallin suunnittelun, jolloin Tampella oli sota-aikaisen kokemuksensa takia luonnollinen valinta yhteistyökumppaniksi. Pääesikunnan tekemien alustavien määritelmien mukaisesti tykin kaliiberi olisi 122 – 150 millimetriä ja kantama 25 kilometriä. Konstruktion lähtökohtana oli yhdistää venäläisen 122 K/31 kanuunan putki ja 152 H/38 haupitsin alalavetti. Vuoteen 1955 mennessä haaveet yhdistelemällä syntyvästä yleistykistä haudattiin ja aloitettiin uuden 122 mm kanuunan suunnittelu.
122 K 60 -kanuunan prototyyppi valmistui juhannukseksi 1960 (ks. kuvat alla). Aseen käyttö jäi pienen valmistusmäärän, suuren painon, heikon ampumatarviketilanteen sekä Neuvostoliitosta tehtyjen 122 H 63 ja 130 K 54 -hankintojen takia Suomen Puolustusvoimissa hyvin vähäiseksi. Tampella sai kuitenkin kanuunan suunnittelusta ja testauksesta paljon oppia, jota hyödynnettiin myöhemmin menestyksellisempien 155 K 83 ja 155 H 98 -kanuunoiden kohdalla. Puolustusvoimilla olleet viisitoista 122 K 60 -kanuunaa muutettiin myöhemmin 130 K 90 – 60 -mallisiksi rannikkotykistön käyttöön.
Lisätietoja aiheesta löytyy esimerkiksi Vesa Toivosen kirjasta Tampellasta Patriaan – 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta ja vielä syvällisemmin aiheesta kiinnostuneille Elkassa sijaitsevasta Tampellan aseosaston arkistosta, josta oheiset valokuvatkin ovat peräisin.