Teolliset muotoilijat Heikki Kiiski ja Jorma Pitkonen suunnittelivat vuonna 1970 Taideteollisen oppilaitoksen lopputyönään katastrofiauton. Katastrofiautoa oli tarkoitus käyttää kaikkein vaativimmissa onnettomuustilanteissa, sillä siinä oli erityisen hyvä varustus sekä tarpeelliset tilat tehokkaalle elvytys- ja hoitotoiminnalle. Katastrofiauton avulla pystyttäisiin jo tapahtumapaikalla antamaan mahdollisimman tehokasta ensiapua ja taattaisiin hoitohenkilökunnalle hyvät työskentelyolosuhteet sairaalaan kuljettamisen aikana.
Kiiski ja Pitkonen kuvaavat katastrofiauton ominaisuuksia seuraavasti: ”Auton rakenteellisena pohjana on käytetty Hanomag F 25 mallin alustaa. Alusta on etuvetoinen ja sen kaikissa pyörissä on erillisjousitus, joka on tutkimuksissa todettu erittäin tehokkaaksi. Rungon ja korin väliin suunniteltu sijoitettavaksi täydellinen Hydrolastic-jousitusjärjestelmä, jolloin autoon saadaan kaksinkertainen jousitus tärinän minimoimiseksi. Etuvetoisuuden takia ovat auton maasto-ominaisuudet hyvät. Hanomag-rungon eräs tärkeä etu on sen mataluus, mikä tekee mahdolliseksi potilasosaston lattiapinnan sijoittamisen 54 cm:n korkeuteen maanpinnasta. Tämän takia eivät paarin kantajat joudu nostamaan potilasta korkealle.”
”Autossa on 60 hv:n bensiinimoottori ja sen huippunopeus on noin 113 km/t. Tämä nopeus katsotaan riittäväksi, kun otetaan huomioon, että vain noin 1 – 2 % kaikista tapauksista on todella kiireellisisä. Kuljetuksen aikana annettava todella tehokas elvytystoiminta myös osin vähentää suuren nopeuden tarvetta. Nopeissa vauhdeissa vaikeutuvat elintärkeät ensiaputoimet, koska tasainen vauhti on usein mahdoton. Katastrofiautossa olevan radiopuhelimen avulla varmistetaan potilaan mahdollisimman nopea ja joustava pääsy jatkokäsittelyyn ensiapuasemalla tai sairaalassa. ”
Lähde: ED-Design Oy:n arkisto