Innovatiivisen ja menestyksellisen tuotteen taustalla on usein vaativa tuotekehitysprosessi. Vaatii useiden eri alojen asiantuntijoiden työpanoksen, kunnes tuotannon, markkinoinnin, muotoilun ja tuotteen loppukäyttäjän kannalta on saavutettu paras mahdollinen ratkaisu. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Exel Oy:n valmistamat suksisauvat, joiden saavutusten taustalta löytyvät Exelin kehittämä sauvaputkien valmistusmenetelmä, laadunvalvonta sekä tuotteeseen ja sen käyttöominaisuuksiin liittyvät yksityiskohdat. Exelin suksisauvojen salaisuus oli tietokoneohjattu automaattinen valmistusprosessi. Tästä syystä tuotantolinjaa varjeltiin tarkasti julkisuudelta. Sauvaputken valmistusmekanismi oli tuotannollinen salaisuus, josta oli pidettävä kiinni kilpailuedun säilyttämiseksi.

Korkealaatuisen sauvaputken lisäksi tärkeä tekijä Exelin menestyksessä oli sauvan muiden osien tehokas tuotekehittely. Muotoilulla oli merkittävä osuus sauvojen suosiossa. Exelin tuotekehitysryhmässä työskenteli viidentoista vuoden ajan teollinen muotoilija Pentti Leskinen, joka toi sauvanvalmistukseen muotoilijan näkemyksen. Leskisen valmisti omassa mallipajassaan piirustusten perusteella sompien ja kahvojen mallikappaleita ryhmän testattavaksi. Tästä yhteistyöstä syntyi maailmanmaineeseen noussut sauvaperhe, johon kuului niin harrastajille tarkoitettuja murtomaasauvoja kuin hiihtomaailman huipuille tarkoitettuja kilpasauvojakin.

Vuonna 1975 Exel Oy esitteli muotoilultaan ja ominaisuuksiltaan täysin uudenlaisen kilpasauvan. Markkinoille tuli maailman ensimmäinen hiilikuituepoksisauva Grafil Champion. Sen mainostettiin olevan terästäkin lujempi, mutta kuitenkin muita kilpasauvoja kolmasosan kevyempi. Yksi sauva painoi vain noin 150 grammaa. Grafil Champion -sauvassa myös somman rakenne ja toimintaperiaate olivat aivan uutta. Sauvassa oli uusi epäsymmetrinen perhossiipisompa, jonka kehitystyö oli alkanut vuonna 1974.

Perhossiipisompa ja irrotettava lumisiipi

Perhossiipisomman rakenne ja toimintaperiaate poikkesivat täysin tavanomaisesta pyöreästä sommasta. Sompasiiveke oli samaa kovaa muovikappaletta holkin kanssa. Somman etureunassa oli kaviomainen tartuntakynsi, joka varmisti pidon jyrkissäkin nousuissa. Sommassa ei ollut lainkaan "etuosaa" ja sauvan lumikärki (sommasta alaspäin) oli lyhyt ja kapea. Tämän ansiosta sauva kääntyi lumessa kevyemmin, eikä sompa jarruttanut eteenpäinmenoa lapioimalla lunta.

Uuden sauvan menestys kilpaladuilla oli varsin vakuuttavaa. Vuonna 1976 Insbruckissa sillä voitettiin 40 olympiamitalia eli 80 % kaikista mitaleista. Exel patentoi innovatiivisen siipisomman ja kehitti siitä vuosien varrella yhä uusia muunnoksia.

Katso perhossiipisomman 3D-malli tästä.
(PDF 840kb)

Luistelutyylin lopullinen läpimurto tapahtui Seefeldin MM-kisoissa vuonna 1985. Jo edellisvuonna Sarajevon olympialaisissa käytettiin toispuolista luistelupotkua, mutta Seefeldissä kaikki matkat luisteltiin kaksipuolisesti. Luisteluhiihto asetti uudet vaatimukset kilpasauvoille, joten uusi tyyli toi mukanaan myös välinekehitystä. Kilpahiihtäjät tarvitsivat välineet molemmille hiihtotyyleille, sillä luistelussa tarvittiin erilaiset sukset sekä pidemmät ja vahvemmat sauvat

Luistelutyyli loi myös somman muotoilulle uusia haasteita. Vuonna 1986 Exel Oy alkoi kehittää uutta luisteluhiihtoon sopivaa kilpasompaa. Muotoilun tavoitteena oli tehdä sommasta hieman perinteisen tyylin sompia pienempi. Luistelutyylin vuoksi somman työskentelykulman piti olla ulospäin vinossa ja piikin kääntymälinjan hiihtosuunnan suuntainen. Perusideana oli, että sompa piti olla mahdollisimman helppo vääntää hangesta.

Luisteluhiihtoon tarkoitetun Skating Air -kilpasomman piikin seitsemän asteen kallistuksessa huomioitiin tarkoin sauvaputken asento. Näin varmistettiin piikin pito myös sivuttaissuunnassa ja sauvatyönnöistä saatiin maksimaalinen hyöty. Somman epäsymmetrisyys ja piikin kallistus toivat sompaan parempaa pitoa sauvatyönnön jokaisessa vaiheessa ja kaikissa lumiolosuhteissa. Somman ulkoreunan muoto esti sompaa jäämästä kanssakilpailijan suksen alle.

Sauvaputkien materiaaleissa ja sompien muotoilussa kehitystä tapahtui koko ajan, mutta sauvojen kahvat säilyivät hyvin samantyyppisinä vuosikymmenet. Eräs epäonnistunut muotoiluyritys oli rakentaa suksisauvaan lapion kahvan tyyppistä kädensijaa. Sillä sai kyllä liikkeeseen voimaa, mutta ongelmana oli, että sauvasta tuli vaikeasti hallittava ja se osui minne sattui. Vuonna 1987 Exel Oy antoi muotoilutoimisto Creadesign Oy:lle tehtäväksi suunnitella uudenlaisen kahvan. Vaatimuksena oli löytää ratkaisu, joka antaisi mahdollisimman hyvän tuen työnnön joka vaiheessa. Muotoilijat suunnittelivat useita malleja, joiden avulla selvitettiin eri kahvatyyppien vaikutusta työntövoimaan ja siihen, miten käsi pääsi niissä kääntymään. Tulosten perusteella voitiin valita jatkokehittelyyn siirtyvä perusmalli.

Eri mallien avulla tutkittiin kahvatyyppien vaikutusta
työntövoimaan.

Perusmallin pohjalta tehtyjä ergonomisilta
mitoituksiltaan tarkennettuja malleja.

Perusmallin pohjalta tehtiin ergonomisilta mitoituksiltaan tarkennettuja malleja, joita kilpahiihtäjät testasivat. Muodon ja mitoituksen kehittelyssä selvisi, että vasemmalle ja oikealle kädelle täytyi olla erilaiset kahvat. Tuotekehittelyn tuloksena syntyneen Ergo-kahvan muotoilun lähtökohtana oli käden oikean asennon saavuttaminen. Kolme ratkaisevaa yksityiskohtaa kahvan muotoilussa olivat sen juuressa oleva kämmensyrjää tukeva pieni kannus, kämmenen sisään jäävän osan muoto sekä oikeat kallistus- eli työntökulmat. Yhdessä leveän hihnan kanssa kämmentuki antoi suuremman tukipinta-alan kädelle. Sauva oli entistä helpompi hallita, mistä seurasi pidempi sauvatyöntö ja nopea palautusliike. Kahvan anatomisessa muotoilussa pyrittiin huomioimaan myös erikokoisten käsien erilaiset vaatimukset. Ergo-kahvassa puristus jakaantui tasaisesti kahvan ja leveän säädettävän hihnan osalle, joten käden verenkierto pysyi tasaisena. Tämä vähensi käden puutumista.